Kohti muutosta -blogi

LIHAVUUTEEN LIITTYVÄ STIGMA (12.8.2015)

Anu Kangasniemi

Lihavuuteen liittyvällä stigmalla tarkoitetaan negatiivisia ennakkokäsityksiä, arvioita tai jopa syrjintää, joka kohdistuu ylipainosta tai lihavuudesta kärsiviin henkilöihin. Usein tämän kaltaiset kokemukset aiheuttavat ylipainosta kärsiville henkilöille voimakasta häpeän tunnetta ja syyllisyyttä omasta kehostaan. Ylipainon lisäksi nämä tuntemukset saattavat liittyä myös kokemuksiin, jotka liittyvät omaan itseen persoonana, epäonnistujana tai heikkona ihmisenä. Ainakin suuri osa länsimaisesta kulttuurista arvostaa hoikkia ja urheilullisia vartalon malleja ja niiden tavoitteleminen näkyy joka puolella - ihmisten puheissa, mediassa ja jopa kouluissa tai työpaikoilla. Käytännössä tämä ilmiö näkyy siten, että hoikat ihmiset pärjäävät paremmin esimerkiksi työpaikan hakemisessa ja saavat myönteisempiä kokemuksia erilaisissa asiakaspalvelutilanteissa.

Kontekstuaalisen psykologian ja käyttäytymistieteen (Association for Contextual Behavioural Psychology) vuotuisessa maailmankongressissa myös lihavuuteen ja ylipainoon liittyvät teemat olivat esillä ja siellä käydyissä keskusteluissa nousi esiin stigmatisoinnin negatiiviset vaikutukset ylipainoon ja lihavuuteen. Nämä haitalliset vaikutukset saattavat olla itseasiassa yksi osatekijä siihen, miksi ylipaino-ongelma on niin vaikea hoitaa tai saada terveysihmisten näkökulmasta ns. haltuun. Ympäristön - ihmisten ja median aiheuttama stigmatisointi, saattaa siis ylläpitää tai jopa pahentaa tätä alati kasvavaa terveysongelmaa.

Yksilötasolla on tärkeää, että motivaatio muutoksiin on omista lähtökohdista ja motivaattoreista lähtevää. Tiedetään myös, että motivaatio, käyttäytymisen muutos ja uusien käyttäytymismallien oppiminen vahvistuvat positiivisen palautteen tai kannustimien avulla. Lisäksi ulkopuolisella kannustuksella ja tuella saattaa olla tärkeä lisämerkitys itselle vaikean asian kanssa kamppailtaessa ja siinä, miten löytää myönteinen suhtautumistapa, voimavarat ja motivaatio muutokseen.

Tuoreen tutkimuksen mukaan (Vartanian, Pinkus & Smyth, 2014) ylipainosta tai lihavuudesta kärsivät tutkittavat kokivat keskimäärin 11 häpeän kokemusta kahden viikon aikana, mikä tarkoittaa lähes yhtä negatiivista kokemusta joka päivä. Häpeän kokemuksia koettiin niin tuntemattomien ihmisten kuin aviopuolisoiden, ystävien, vanhempien seurassa tai median välityksellä, ja niitä koettiin yhtä paljon sekä julkisissa paikoissa että kotona. Lihavuuteen liittyvän stigmatisoinnin näkökulmasta ei liene ihme, jos ylipainosta kärsivän on vaikea löytää myönteisiä kokemuksia omasta itsestään tai kehostaan.

Tutkimustulosten ja maailmankongressissa käydyn keskustelun perusteella ylipainoon liittyvät häpeän ja leimaantumisen kokemukset ovat hyvin yleisiä ja niihin olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota osana lihavuuden hoitoa. Ylipaino- tai lihavuusongelmaa ei tulisi koskaan tarkastella yksinään, vaan osana laajempaa kontekstia, jossa henkilö elää. Eivät ylipaino, lihavuus tai vähäinen liikkuminen ole irrallaan ihmisen muusta elämästä, kehon tai mielen tunteista ja kokemuksista. Siten on aivan liian yksioikoista ajatella, että ylipaino- tai liikkumattomuusongelma ratkaistaisiin pitkällä aikavälillä yksinkertaisesti jakamalla lisää uutta tietoa, vaikkapa nyt istumisen haitallisuudesta taikka antamalla yksilöille palautetta omasta ylipainon määrästä tai ohjeistuksia riittävästä liikkumisen määrästä.

Tämänhetkisen käsityksen mukaan näyttäisikin siltä, että painonhallinnan ja hyvinvoinnin takana piilee erilaisia joustavia strategioita sekä kykyä hyväksyä ja joskus jopa sietää ikäviä tuntemuksia itseä arvostavalla ja kunnioittavalla tavalla. On todennäköistä, että painonpudottamiseen ja ihannepainon säilyttämiseen tarvitaan perustietotason lisäksi myös mielen taitoja, jotka ohjaavat yksilöä toimimaan ja säätelemään käyttäytymistään joustavasti sekä tarjoavat yksilöllisiä keinoja. Yleisesti käytetyt käyttäytymiseen liittyvät kontrollointikeinot (esim. askelmittari tai ruokapäiväkirja) eivät ole kovinkaan toimivia mielen taitojen näkökulmasta. Päinvastoin, omien ajatusten tai tunteiden kontrollointi näyttäisi vain lisäävän repsahduksia, tunnesyömistä, ahdistusta ja passiivisuutta. Ja kun mieli ohjaa meidän toimintaamme, usein tiedostamattomasti, on syytä löytää keinoja myös siihen, miten opettaa omaa mieltämme toimimaan itseä kunnioittavalla ja hyvinvointia edistävällä tavalla.

Jokainen meistä tuntee ihmisen, joka kamppailee liikakilojen, omaan kehoon tyytymättömyyden tai liikkumiseen liittyvän ahdistuksen kanssa. Saatamme kamppailla näiden asioiden kanssa myös itse. Terveys- ja liikuntapsykologina pohdin, onko omassa toiminnassani jotakin sellaista, joka stigmatisoi muita ja kuinka paljon ihmiset myös itse kaivavat itselleen yhä syvemmän kuopan, johon pudota kertyneiden kilojen tai ongelmien kanssa. Voisimmeko häpeän ja syyllisyyden sijaan löytää kunnioituksen, hyväksynnän ja arvostuksen muita ja omaa itseä sekä kehoamme kohtaan?

Aurinkoista elokuun alkua kaikille! Toivottavasti suhtaudumme mahdollisesti kertyneisiin kesäkiloihin ja joutenolon päiviin lempeän armollisesti. Hyvää mieltä tulevaan syksyyn!